Mistä aikaa treenaamiselle?

Arki on jokaisella erilaista, toisella riittää aikaa vaikka mille ja toinen joutuu aikatauluttamaan arkensa hyvinkin tarkasti saadakseen ainakin välttämättömimmät hommat hoidettua. Lapsiperheen arki on usein tätä jälkimmäistä mallia, ollaan töissä, koulussa, hoidossa, kuljetetaan harrastuksiin, käydään kaupassa, tehdä ruokaa, siivota ja yritetään jostain välistä löytää aikaa myös itselle. Aina se ei ole ihan yksinkertaista.

Aina silloin tällöin kuulee ylienergisten fitness-intoilijoiden vakuuttavan, että kyllä sitä aikaa treenaamiselle löytyy lapsiperheessäkin, se on vain järjestelykysymys ja kiinni pelkästään omasta halusta. Itse tuota lapsiperhearkea eläneenä voin vakuuttaa, että ei, se ei aina ole järjestelykysymys.

Meillä alkaa se hektisin vaihe olla takanapäin ja nyt sitä voi tarkastella jo pienellä huumorinvivahteella höystettynä. Suoraan on sanottava, että aina ei huumori arjessa meinannut riittää, kun kaksi vuorotyötä tekevää oli ristiin töissä ja yritti siinä töiden, pienen lapsen hoitamisen ja arjen pyörittämisen ohessa löytää aikaa molempien tavoitteelliselle treenaamiselle. Välillä oli sellaisia viikkoja, ettei aikaa treenille ihan yksinkertaisesti löytynyt kuin viikonlopuista ja siinä ei paljon järjestelemiset auttaneet.

Yksi suuri pelastus meidän hektiseen arkeen oli kotisali, jonne pääsi treenaamaan esimerkiksi taaperon päiväunien aikana ottaessa itkuhälyttimen mukaan, tai illalla lapsen nukahdettua. Toki siinä joutui silloin tinkimään omista yöunista, taapero kun heräsi joka tapauksessa aamulla seitsemältä... Ja meitä oli kuitenkin kaksi aikuista pyörittämässä sitä arkea, en osaa kuvitellakaan millaista se olisi yksinhuoltajalle.

Tällä hetkellä treenaaminen onnistuu jo hienosti. Edelleen ei olisi ihan helppoa molempien päästä riittävän monta kertaa viikossa "oikealle kuntosalille" treenaamaan, mutta omassa autotallissa olevalle kotikuntosalille pääsee kyllä ihan niin usein kuin tarvetta on. Meidän taapero ei ole enää taapero, vaan ekaluokkalainen ja viihtyy koulupäivän jälkeen ihan hyvin yksinkin sen aikaa kun isi treenaa omassa autotallissa olevassa kotikuntosalissa. 

Viime vuosia taaksepäin katsoessa on kyllä sanottava, että oman kotikuntosalin rakentaminen on ollut yksi parhaista päätöksistä, joita olen tehnyt. Siinä missä se mahdollisti treenaamisen hektisessä lapsiperhearjessa ja piti meidät molemmat ainakin lähestulkoon täysijärkisinä, se mahdollisti täysipainoisen treenaamisen myös silloin kun koronapandemia pahimmillaan sulki kuntosaleja ja suuri osa kuntosaliharrastajista tuskaili pakollisen treenitauon vuoksi tai yritti kehittää jonkinlaisia kotitreenejä kahvakuulilla tai jumppakuminauhoilla.

Kirjoittanut: Jari Autere